Hokkaidon rapea tonkatsu, joka yllätti

Suunnittelematta löytynyt tonkatsu-ravintola Chitosessa

Hokkaidon matkan viimeinen päivä oli menossa, enkä ollut suunnitellut yhtään, missä söisin illallisen. Olin vienyt tavarat hotellille Chitosen aseman lähelle ja tullut takaisin ulos, ja kello oli jo noin seitsemän illalla. Seuraavana aamuna oli lento, joten Sapporoon asti takaisin lähteminen tuntui vähän hankalalta. Ajattelin vain, että syödään nyt jotain läheltä ja palataan sitten sisälle, joten googlasin “Chitose ravintolasuositus”.

Rehellisesti sanottuna en odottanut Chitosen aseman läheltä mitään kovin ihmeellistä. New Chitosen lentokenttä on tunnettu, mutta itse Chitosen kaupunki ei ole mikään varsinainen matkailukohde. Hakutuloksissa tuli kuitenkin vastaan yksi Hokkaidon tonkatsuun erikoistunut paikka, jolla oli ihan hyvät arvostelut. Tamafuji (とんかつ玉藤) Chitosen liike. En ollut edes erityisesti halunnut tonkatsua, mutta muutaman päivän ramenin ja merenelävien jälkeen se tuntui oikeastaan ihan hyvältä idealta. Kävelin sinne ilman kummempia odotuksia.

Asemalta meni ehkä noin 15 minuuttia kävellen. Matkalla ei oikeasti ole juuri mitään. Kävelet pitkän pätkän asuinalueen läpi, ja kun oli vielä ilta ja pimeää, tuli puolivälissä vähän sellainen olo, että “onko tämä varmasti oikea suunta?”. Ei yhtään lähikauppaa, ihmisiäkin näkyi tuskin ollenkaan, välillä vain auto ajoi ohi. Katsoin Google Mapsista lähinnä sitä, että jäljellä oleva matka lyheni koko ajan. Vuokra-autolla tuo ei olisi ollut yhtään mitään, mutta jalan mentynä tuntuma oli ihan eri.

Kyltti nähtyäni olo helpottui vähän. Menin sisään, ja vaikka kello oli jo yli seitsemän, asiakkaita oli vain kolme neljä seurueellista. Siinä tuli heti fiilis, että ai niin, tämä on oikeasti tosi paikallinen naapurustopaikka. Minun lisäkseni siellä ei näyttänyt olevan yhtään turistin näköistä ihmistä, muut vaikuttivat kaikki lähialueen asukkailta. Henkilökunta sanoi jotain japaniksi, josta ymmärsin ehkä puolet, ja istuin vain alas. Luultavasti hän kysyi henkilömäärää, ja selvisin näyttämällä yhtä sormea.

Tamafuji, yli 70-vuotias Hokkaidon tonkatsu-ketju

Menu oli kokonaan japaniksi, mikä vähän hämäsi, mutta onneksi annoksista oli kuvat, joten valitsin aika pitkälti fiilispohjalta. Luin myöhemmin seinällä olleen historiataulun, jossa kerrottiin, että Tamafuji on vuonna 1952 perustettu Hokkaidon tunnettu tonkatsu-erikoisravintola. Eli kyseessä on yli 70 vuotta vanha ketju. Pelkästään Sapporon keskustassa on 10 toimipistettä, Asahikawassa yksi, Chitosessa yksi ja jopa Havaijilla ulkomaanliike. Menin sisään ajatellen, että tämä on vain joku paikallinen leikeravintola, mutta mittakaava olikin paljon isompi kuin kuvittelin.

Silti Chitosen liike on sijainniltaan vähän sellainen, ettei tänne ehkä ihan tarkoituksella viitsisi tulla kesken matkasuunnitelman. Chitosen aseman ympäristö on täysin paikallista asuinaluetta, joten edes New Chitosen lentokentän läheltä ruokapaikkaa etsivät eivät yleensä eksy näin pitkälle. Jos Chitoseen tuleminen on aikataulun takia hankalaa, Sapporon keskustan toimipisteet ovat paljon helpompia.

Itsepalvelulisukkeet, joista pääsi nauttimaan jo ennen tonkatsua

Kun istuin paikalleni, pöydässä oli lappu, jossa kerrottiin lisukkeiden olevan itsepalvelua. Yhdessä nurkassa oli kolme isoa astiaa: tsukemonoa eli kasvissäilykkeitä, gobozukea eli haudutettua takiaista ja namekoa eli marinoitua sientä. Ideana oli ottaa lautaselle juuri sen verran kuin haluaa syödä. Olihan se kätevää, kun mitään ei tarvinnut erikseen pyytää ja lisää sai hakea koska vain, mutta toki kannattaa ottaa vain sen verran kuin oikeasti aikoo syödä.

Haudutettu takiainen oli näistä paras

Gobozuke on siis takiaisesta tehty pikkelsi. Se on haudutettu soijakastikkeessa, joten väri on tummahko, ja maku on suolainen mutta samalla vähän makea. Rapsakka purutuntuma oli yllättävän hyvä. Tämä olisi mennyt ihan sellaisenaankin pienenä lisäannoksena tai naposteltavana, joten oli vähän yllättävää, että se kuului rajattomaan itsepalveluun. Se myös tasapainotti tonkatsun rasvaisuutta, mutta oli kyllä hyvää ihan sellaisenaankin.

Nameko-sieni voi jakaa mielipiteitä

Kyseessä on pieniä pyöreitä sieniä, jotka on haudutettu soijakastikkeessa, mutta pinnassa on niiden tunnusomainen liukas, limainen pinta. Se on kuulemma juuri namekon ominaisuus, mutta jos sitä ei ole ennen syönyt, tuntuma voi olla vähän erikoinen. Minusta se oli ihan ok, mutta jos olisin ollut jonkun kanssa liikkeellä, joku olisi varmasti voinut inhota sitä. Maku oli suolainen ja suutuntuma pehmeä, ja riisin kanssa se sopi oikein hyvin.

Otin kaikki kolme samalle lautaselle. Kun tonkatsua odotellessa napsi vähän sitä sun tätä, aika meni yllättävän nopeasti. Jos itsepalvelulisukkeiden taso on jo tällainen, ajattelin että pääannokselta saattoi oikeasti odottaa jotain.

Erikoiskastike, johon seesami jauhetaan itse

Jokaisella pöydällä oli myös pieni huhmare. En ensin ymmärtänyt yhtään, mikä se oli. Mietin hetken, onko tämä joku koriste, mutta sisällä olikin kokonaisia seesaminsiemeniä. Kävi ilmi, että ne kuuluukin jauhaa itse ja sekoittaa tonkatsu-kastikkeeseen. Ei olisi liioittelua sanoa, että tämä on koko Tamafujin syömiskokemuksen ydin.

Sitä piti vain pyörittää puisella tikulla, mutta alussa en osannut säädellä voimaa kunnolla ja siemenet pomppivat ympäriinsä. Niitä levisi vähän pöydälle, ja jouduin keräämään niitä käsin takaisin, mikä oli hieman noloa. Mutta kun seesami alkoi murskaantua, siitä nousi aivan ihana paahteinen tuoksu. Siinä kohtaa tuli heti olo, että ai vitsi, tämä on hyvä. Kun seesami on jauhettu valmiiksi, kastike vain kaadetaan sekaan ja sekoitetaan. Se on siinä. Mutta tuoksu on selvästi eri kuin valmiiseen pullokastikkeeseen dippaamisessa. Vasta jauhetun seesamin pähkinäinen aromi sulautuu kastikkeeseen ja muuttaa maun ihan täysin.

Kypsytetty tonkatsu, jonka ensivaikutelma oli aika tavallinen

Tilasin kolmen palan kypsytetyn fileetonkatsun setin. Hinta taisi olla 1 720 jeniä, eli noin $11. Rehellisesti sanottuna ensimmäinen ajatus annoksen tullessa pöytään oli vähän että “ai? onpa tämä tavallisemman näköinen kuin odotin”. Korppujauhokuorrutus, silputtua kaalia, sinappia. Ulkonäön perusteella oli vaikea sanoa, mikä tässä muka olisi erilaista verrattuna tonkatsuun, jota olin syönyt muualla.

Paksu korppujauhokuori oli levittynyt tasaisesti ja väri oli juuri täydellisen kullanruskea. Toki tällaista ulkonäköä on nähnyt monissa muissakin tonkatsu-paikoissa. Tähän asti tässä ei oikeasti ollut vielä mitään erityistä.

Kun seesami oli jauhettu ja kastike kaadettu joukkoon, siitä tuli tällainen hieman paksu seesamikastike. Siihen tonkatsu sitten kastetaan kunnolla.

Heti ensimmäisellä puraisulla piti vähän pysähtyä

Mutta jo siinä vaiheessa, kun nostin palan syömäpuikoilla, tuntui että jokin oli erilaista. Se ei ollut rasvainen. Sellaiseen tonkatsuun, jota olin aiemmin syönyt, jäi yleensä vähän öljyä puikkoihin, mutta tämä ei kiiltänyt rasvaisena vaan tuntui jotenkin kuivemman rapealta. Luin myöhemmin ravintolan esittelytekstistä, että he paistavat korkean lämmönjohtavuuden kuparipadassa. Lisäksi korppujauho ei ole valmista kauppatavaraa, vaan itse tehtyä tuoretta korppujauhoa, jota on kypsytetty neljä päivää.

Kun otin ensimmäisen puraisun, pysähdyin oikeasti hetkeksi. Pinta oli kyllä rapea. Mutta sen sisällä tuntui leviävän jotakin muuta. Sitä voisi ehkä kutsua lihasnesteeksi, mutta sekään ei ihan osu. Liha ei ollut vetelää, vaan tuntui siltä kuin kuitujen väliin olisi imeytynyt jotakin, joka vapautuu vähän kerrallaan pureskellessa. En osaa selittää tätä kovin hyvin. Ainoa varma asia on, että tällaista suutuntumaa en ollut tuntenut missään aiemmassa tonkatsussa.

Sisus oli hieman pinkki, mutta se ei ollut raakaa. Kävin myöhemmin virallisilla sivuilla katsomassa, ja siellä kerrottiin käytettävän 35 päivää kypsytettyä porsaanlihaa. En rehellisesti tiedä tarkalleen, millä mekanismilla kypsytys tekee tällaisen eron, koska en ole mikään asiantuntija. Mutta tämä Hokkaidon kypsytetty tonkatsu tuntui erilaiselta kuin se, mitä olin tottunut syömään. Hyviä tonkatsu-paikkoja on muuallakin ja olen syönyt niitä mielelläni, mutta tätä ei oikein tehnyt mieli verrata niihin. Tämä tuntui enemmän ihan omalta kategori­altaan. Ei niin, että toinen olisi parempi, vaan että kyse on jo eri tyyppisestä ruoasta.

Paksu kuorrutus, mutta lihan maku ei katoa alle

Poikkileikkausta katsoessa kuorrutus on aika paksu. Tavallisesti siinä käy niin, ettei enää tiedä syökö lihaa vai leipää. Mutta kummallista kyllä täällä rapeus tuli ensin ja heti sen jälkeen lihan maku seurasi selvästi perässä. Ne eivät riidelleet keskenään, vaan tulivat melkein vuorotellen. En osaa sanoa tarkasti, mistä se johtuu, mutta ehkä kuparipadan ja neljä päivää kypsytetyn käsintehdyn korppujauhon yhdistelmä tekee sen. Lihakuitu ei ollut hajonnut muhjuksi, vaan rakenne oli yhä tallella ja silti pehmeä. Siinä tuli sellainen olo, että jaa, kypsytys varmaan tekee juuri tämän, mutta täysin varma en silti ole.

Pinkki leikkauspinta kertoo 35 päivän kypsytyksestä

Kun katsoo lähempää, lihan sisällä näkyy selvästi pinkki sävy. Ravintolan esittelytekstissä sanottiin, että kuparipadan lämmönjohtavuuden ansiosta lämpö välittyy tasaisesti myös lihan sisään. Kun annosta oikeasti syö, huomaa että ulkopinta on täysin kypsä mutta sisältä kosteus on yhä tallella. Tällaisen värin saamiseksi ajoituksen täytyy olla todella tarkka, ja ehkä juuri siksi tämä onnistuu paikassa, joka on paistanut tonkatsua yli 70 vuotta.

Kun tonkatsun dippaa kunnolla seesamikastikkeeseen, pähkinäinen tuoksu sekoittuu makuun ja syventää kokonaisuutta vielä yhden tason verran. Onhan se vähän huvittavaa, kun miettii miten sotkin pöytää seesamia jauhaessa, mutta jos en olisi tehnyt sitä, en olisi saanut tätä makua ollenkaan.

Riisi, misokeitto ja kaali — ajatuksia ateriasetistä

Riisi kuuluu ateriasettiin valmiiksi, ja valita voi valkoisen riisin, moniviljariisin tai takikomi gohanin eli maustetun riisipadan välillä. Minä valitsin valkoisen riisin, ja se oli kiiltävää ja napakan tahmeaa. Ehkä juuri Hokkaidon riisin takia se maistui hyvältä jo sellaisenaankin. Yksi pala tonkatsua ja yksi lusikallinen riisiä, ja tätä toisti ihan automaattisesti. Kun tonkatsun rasvaisuus kohtasi riisin, kokonaisuus ei tuntunut raskaalta vaan meni helposti alas. Kun kuulin, että riisiä saa lisää, pyysin vielä yhden annoksen. Pääannos tuntui vähän pieneltä, joten kyllä siinä tuli osittain täytettyä vatsaa riisillä, mutta koska riisi oli niin hyvää, sekään ei tuntunut pahalta.

Misokeitossa sai valita asari-simpukalla tehdyn akadashin ja vaalean mison shirodashin välillä, mutta en enää ihan muista kumman valitsin. Luultavasti sen simpukkaversion. Maku oli vaatimaton hyvällä tavalla, mutta rasvaisen tonkatsun välissä yksi kulauksellinen siivosi suun tosi hyvin. Ei mitään liian voimakasta, vaan sellainen hiljainen makujen nollaaja. Tonkatsu, riisi, misokeitto. Kun nämä kolme ovat samalla tarjottimella, siinä on täydellinen yksi ateria.

Kaalisalaattiakin saa lisää

Kaali syödään pöydässä valmiina olevan seesamidressingin kanssa. Kastike oli pähkinäinen ja vähän makea, joten se sopi kaalin kanssa tosi hyvin. Jos söisi pelkkää tonkatsua koko ajan, se voisi alkaa tuntua raskaammalta, mutta tämä leikkasi sitä sopivasti välissä. Kaalia saa lisää ja dressing on pöydässä valmiina, joten sitä voi lorauttaa rauhassa ilman mitään vaivautumista. Yksi pala tonkatsua, haarukallinen kaalia, lusikallinen riisiä. Tätä rytmiä tuli toistettua aivan luonnostaan, ja yhtäkkiä lautanen olikin tyhjä.

Tamafujin hinnat ja rehelliset miinuspuolet

Rehellisesti sanottuna hinnat ovat vähän korkeita. Syömäni kolmen palan kypsytetty fileetonkatsu maksoi 1 720 jeniä eli noin $11, ja sillä hinnalla saa monessa paikassa reilummankin annoksen ja enemmän lisukkeita. Annoskoko on myös melko pieni. Kolme palaa todella tarkoittaa kolmea palaa, joten tuli kyllä selvä tunne, että lopullinen kylläisyys tuli pitkälti riisistä.

Tämä ei ole vain Tamafujin ongelma, vaan Japanissa ulkona syöminen on ylipäätään usein tällaista. Laatu on selvästi kunnossa, mutta annoskoon ja hinnan osalta siinä on vähän sellaista, mikä jää kaivelemaan. Viereisessä pöydässä joku tilasi 240 gramman ulkofileesetin, ja se näytti kyllä isommalta. Jos tulen tänne uudestaan, tilaan sen varmasti.

Kun tilaa ateriasetin, riisiksi voi valita valkoisen riisin, moniviljariisin tai takikomi gohanin, ja misokeitoksi taas simpukka-akadashin tai vaalean mison shirodashin. Riisiä ja kaalia saa lisää, joten jos annos tuntuu pieneltä, sen voi paikata riisillä. Arkipäivien lounaalla on kuulemma erillinen lounasmenu, jolla syö vähän edullisemmin, mutta minä kävin illalla enkä päässyt kokeilemaan sitä. Koko menun voi tarkistaa virallisilta sivuilta (tamafuji.do-kyu.com).

Näin löydät Tamafujin Chitosen liikkeen

Jos sinulla on auto, New Chitosen lentokentältä ajaa tänne noin 10 minuutissa. Parkkipaikkoja on 24, joten vuokra-autolla liikkuvalle tämä on helppo paikka. Julkisilla tullessa pitää tulla ulos Chitosen aseman itäiseltä uloskäynniltä ja kävellä noin 15 minuuttia, mutta kuten aiemmin sanoin, reitti on vähän tylsä. Illalla siellä on oikeasti pimeää ja hiljaista, joten ensikertalaisesta se voi tuntua hieman levottomalta. Minä menin sisään noin seitsemän aikaan, joten ehdin syödä rauhassa, mutta jos menee vasta kahdeksan jälkeen, kannattaa ehkä vähän kiirehtiä.

Siksi suosittelisin saavutettavuuden kannalta ennemmin Sapporon keskustan toimipistettä. Useimmille, jotka etsivät Hokkaidolta hyvää tonkatsu-paikkaa, Sapporon liike on varmasti kätevämpi. Jos kirjoittaa Google Mapsiin 「とんかつ玉藤 千歳店」, Chitosen liike tulee heti näkyviin.

Tamafujin Chitosen liike Google Mapsissa

Kun palasin kotiin ja muutama päivä oli kulunut, tilasin illalliseksi tonkatsua omasta naapuruston vakiopaikasta. Se on paikka, josta olen aina pitänyt, ja ruoka oli edelleen hyvää. Mutta minua alkoi ärsyttää se, että vertasin sitä koko ajan automaattisesti tähän. Olisi pitänyt vain syödä tyytyväisenä, mutta päähän tuli väkisin ajatus, että “ei tämä ole kuitenkaan se sama suutuntuma”. Siinä kohtaa tuli vähän sellainen, että tätäkö varten minä tämän söin. No, ehkä se menee ajan kanssa ohi. Mutta jos joku sanoisi lähtevänsä Hokkaidolle, luulen että mainitsisin kyllä tämän paikan. Jos käy Sapporon keskustan toimipisteessä, sinne on vielä helppokin mennä, joten yksi ateria kypsytettyä tonkatsua matkan aikana ei olisi lainkaan huono idea.

Tämä kirjoitus julkaistiin alun perin osoitteessa https://hi-jsb.blog.