Valoisa leipomokahvila ja iso terassi

Seollal-aamun kahvihimo ja yllättävän rauhallinen mega-kahvila

Seollal-aamuna, ennen kuin ehdin käydä sekä isän että äidin puolen sukulaisilla, jäi yllättäen vähän ylimääräistä aikaa. Mietin hetken, että minne sitä menisi, ja kaivoin puhelimen esiin etsiäkseni “Cheongju kahvila” -tyyppisesti jotain auki olevaa. Selaillessa silmiin osui Ean Terrace Cafe. Kuvien perusteella paikka näytti aika isolta ja fiilis vaikutti siistiltä – ja koska moni paikka on juhlapäivinä kiinni, se että tämä oli auki, ratkaisi päätöksen heti.

Rehellisesti ajattelin, että juhlapyhänä kahvilassa olisi ihan älytön tungos. Mutta kun saavuin, siellä olikin päinvastoin tosi väljää ja rauhallista. Varmaan suurin osa oli kotona kumartamassa ja tervehtimässä perhettä. Sen ansiosta sain kierrellä rennosti ja katsella kaikkea rauhassa. Onko tämä “Cheongjun kuuma” iso kahvila oikeasti niin hyvä kuin sanotaan? Kerron nyt ihan suoraan omat fiilikseni.

Ean Square -rakennus ja parkkialue

Kun pääsin perille, mittakaava oli isompi kuin olin kuvitellut. Olin jotenkin ajatellut, että kyseessä olisi “tavallinen lähikahvila”, mutta koko rakennus olikin Ean Square – ja isosta EANSQUARE-kyltistä sen kyllä tajusi heti. Sisäänkäynnillä roikkui myös tervetulobanneri (tyyliin “Welcome… tervetuloa”), ja näetkö miten parkkialue vie rakennuksen sisään? Jo pelkästä parkkipaikasta huomaa, ettei kyse ole mistään pienestä kahvilasta.

Myöhemmin selvisi, että samassa rakennuksessa ei ole pelkkä kahvila, vaan myös häätila ja ravintola – eli käytännössä monitoiminen kulttuuri-/tapahtumakompleksi. Siksi parkkitilaa on reilusti useammassa kerroksessa, ja jopa juhlapyhänä pysäköinti oli täysin stressitöntä.

Kahvilan sisäänkäynti ja leipomohyllyjen “pakollinen” kiertoreitti

Kun nousin 4. kerrokseen ja astuin sisään, ensimmäinen asia, joka hyppäsi silmille, oli leipomotuotteiden esillepano. Katosta roikkui pehmeästi hehkuvia pyöreitä valoja, ja isojen lasien läpi tulvi sisään luonnonvaloa, joten koko tila näytti superkirkkaalta ja raikkaalta.

Pohjaratkaisu oli myös vähän erilainen: monessa kahvilassa tiskille osuu heti, tai leivät ovat jossain puolivälissä. Täällä reitti on selkeästi suunniteltu niin, että kierrät ensin leipomopuolen ja vasta sitten päädyt maksamaan. Eli ensin valitaan leivät, sitten vasta tilataan. Ja rehellisesti… tykkäsin tästä. Kun kävelet kohti kassaa, tulee aivan automaattisesti katseltua kaikkea, ja vaikka olisi tullut “vain kahville”, niin katse alkaa silti harhailla leipiin. Oikealla näkyi myös häätilaan liittyvä pieni kuvaus-/photo zone -alue, ja kokonaisfiilis oli siisti, moderni ja huoliteltu.

Leipomovitrinin lähikuva

Kun menin lähemmäs, kaarevan lasivitriinin sisällä oli leipiä aivan tiiviisti rivissä. Ja tämä ei ollut edes kaikki – myös vitriinin toisella puolella oli yllättävän paljon lisää. Jos olet leipäihminen, täällä tulee oikeasti onnellinen olo. Valikoimaa oli superpaljon, ja kaikki näytti tuoreelta niin, että teki mieli hamstrata vähän kaikkea.

Paikan “signature”-leivät: croissantit ja egg tartit

Croissantit ja egg tart

Croissantit olivat juuri tulleet jäähdytystasolle. Näetkö, miten kerrokset erottuvat? Tuoreena paistettu pinta kiilsi ihanasti ja näytti tosi herkulliselta.

Egg tartit ja croissantit olivat vierekkäin. Egg tartin pinnassa näkyi karamellisoitunut kohta – siitä näki heti, että nekin olivat vasta tehtyjä.

Tämä oli pain au chocolat -tyylinen: kerrokset olivat todella tiiviisti kasassa ja sisältä löytyi suklaata. Tummempi sävy sai sen näyttämään siltä, että maku olisi varmasti intensiivinen.

Tässä croissantissa näkyi vihreää täytettä rullalla sisällä. En edes ollut varma, mitä se oli, mutta pinta kiilsi niin “vastapaistetulta”, että teki mieli napata se mukaan ihan vaan uteliaisuudesta.

Maissi-mayo-leipä, skonssit ja erikoisemmat leivät

Tässä oli pekonireunus ja päällä reilusti juustoa sekä maissia, ja vielä persiljaa päälle. Jo pelkkä ulkonäkö huusi, että tästä tulee suolainen ja superherkullinen.

Scone, jossa oli sekä mustikoita että maissia. Pinnalla oli valkoista tomusokeria ja mustikat olivat pulleita – tosi söpön näköinen.

Tämä leipä oli tehty mustasta taikinasta ja päälle oli laitettu rucolaa sekä kirsikkatomaatteja. Musta taikina tekee ulkonäöstä todella erikoisen – vähän “mikä tämä on?!” -fiilis, mutta hyvällä tavalla.

Suolaleipäsarja: kaikki versiot yhdessä

Tässä suolaleivässä oli päällä mustaa seesamia. Pinnassa näkyi valkoisia suolarakeita ja kerrokset erottuivat selvästi. Lisäksi taikina oli tummaa, mikä teki siitä vieläkin omaleimaisemman.

Puualustalla oli suolaleipiä ihan kasapäin. Pinta kiilsi ja suola kimalteli – sellainen “juuri uunista” -tunnelma.

Näetkö kyltin, jossa lukee “plain soft bread”? Suolaleivät oli aseteltu puulaatikkoon ja jokainen näytti jotenkin täydellisen pullukalta ja kauniilta.

Mokka-suolaleipä ja suklaa-suolaleipä

Tämä oli “mokka-suolaleipä”. Taikina oli violetinsävyinen ja päällä oli suolaa. Yhdessä palassa sisus näkyi keltaisena – värimaailma oli niin erikoinen, että katse jäi heti siihen.

Tässä oli ruskeaa taikinaa ja hieman keltaista sisusta pilkisti. Se näytti suklaataikinalta, ja kerrokset olivat selkeät ja pinta kiiltävä – taas sellainen “tuore, tuore, tuore” -fiilis.

Rehellisesti sanottuna leipävalikoima oli vieläkin laajempi kuin tämä: croissanteja, tartteja, leipätyyppejä, voileipiä ja kakkuja – oikeasti ihan hurjasti kaikkea. Mutta jos näyttäisin jokaisen yksitellen, tästä tulisi liian pitkä postaus, joten (harmillisesti) lopetan leipäkuvat tähän. Jos haluat lisää, kannattaa katsoa kahvilan infosettiä/postauksen alaosaa – sieltä löytyy yleensä lisäkuvia ja -tietoa.

Ikkunapaikat kahvilan sisällä

Lasiseinän vieressä pöydät oli aseteltu pitkäksi riviksi. Puutuoleissa oli pehmusteet, ja ulos näkyi terassi. Luonnonvaloa tuli sisään ihan älyttömästi, joten päivällä täällä olisi varmasti tosi tunnelmallista. Leipomopuolelta sisemmäs johtava käytävä oli leveä ja katto korkealla, joten ahtautta ei tullut yhtään. Myös pöytien väli oli väljä, eli täällä pystyy istumaan oikeasti mukavasti.

Pääistuinalue ja sisustus

Kun käveli leipomopuolen ohi syvemmälle, vastaan tuli todella iso pääistuinalue. Katto oli korkealla ja suurista laseista tulvi valoa niin, että avaruuden tunne oli ihan “wow”. Valkoisia pöytiä ja tuoleja oli aseteltu väljästi, ja isoja pöytiäkin löytyi, eli porukalla tuleminen näyttää täysin mahdolliselta. Lisäksi yhdessä kohdassa katosta roikkui kasveja oikein runsaasti ja ruukkuja oli siellä täällä – tuli melkein enemmän kasvihuone- tai kasvitieteellinen puutarha -fiilis kuin “perus kahvila”. Juhlapyhänä tila tuntui vieläkin suuremmalta, koska ihmisiä ei ollut, mutta arkena täällä voi varmasti olla melko vilkasta.

Ulkoterassin istumapaikat

Kun kävelet kahvilan perälle asti, löydät ulkoterassin. Rakennuksen keskiosa on avoin, joten taivas näkyy suoraan ylös ja tila tuntuu tosi “avonaiselta”. Lasikaton alta aurinko paistaa sisään ja valkoiset pöydät sekä tuolit on aseteltu väljästi. On myös sohvapaikkoja, eli tässä voisi istua pitkäänkin. Mutta nyt on talvi, joten ulkona istuminen on vähän liian kylmää. Kun sää lämpenee, haluan oikeasti tulla uudestaan ja istua terassilla – silloin tämä olisi varmasti ihan täydellinen. Vaikka se on ulkona, katto suojaa, joten saat auringon mutta vältät pahimman tuulen.

Kokonaisfiilis vierailusta

Kävin Ean Terrace Cafessa Seollal-aamuna ja olin rehellisesti paljon tyytyväisempi kuin odotin. Paikka on iso, leipomovalikoima on valtava ja leipien ystävälle tämä tuntuu melkein taivaalta. Erityisesti suolaleipävaihtoehtoja oli paljon: perus, mokka ja suklaa – valinnanvaraa riitti. Istumatilaa on runsaasti ja luonnonvalo tekee tunnelmasta päivänvalossa todella miellyttävän. Ulkoterassi antaa vielä yhden syyn palata myöhemmin, kun sää on parempi.

Juhlapyhänä oli ihanan rauhallista, joten pystyi katselemaan ilman kiirettä, mutta arkena täällä voi olla aika paljon porukkaa. Jos etsit Cheongjusta isoa leipomokahvilaa, tämä on paikka, jossa tuskin kadut käyntiä.

Tämä postaus julkaistiin alun perin osoitteessa https://hi-jsb.blog.