3 pastaa + pizza n. 32 $ – Mitaly-ketjun rehellinen arvio

Kesken matkan iski pastanhimo – näin päädyimme Mitalyyn

Olimme tulleet Daejeonista (Etelä-Korean keskiosassa sijaitseva suurkaupunki) viikonloppureissulle Sinanin saaristoalueelle maan lounaisrannikolle. Pyörittyämme siellä koko päivän siirryimme Mokpon kaupunkiin, ja päivä oli 4. toukokuuta 2026 – lasten päivän aatto Koreassa. Istuimme vaimon kanssa autossa ja mietimme ikuisuuden, mitä syötäisiin lounaaksi. Aamusta asti oli mennyt pelkkää meriruokaa, ja yhtäkkiä alkoi tekemään mieli pastaa ihan hirveästi. Koreassa pasta- tai pizza-annos ravintolassa maksaa tyypillisesti noin 11–15 dollaria per henkilö. Mitalyssa yksi pasta-annos maksaa kuitenkin alle 5 dollaria. Mitaly on koko Korean kattava pasta-franchise, joka tarjoaa laajan italialaisen menun spagettista risottoon ja pizzaan. Se, että tällä hinnalla saa tuoreeltaan valmistettua pastaa ja pizzaa, on suorastaan käsittämätöntä. Googlailin nopeasti, löytyykö Mokposta toimipistettä – ja Yeongam Samho -filiaali ponnahti esiin. Osoite navigaattoriin ja menoksi.

Perillä Mitalyssa – ensivaikutelma herätti epäilyksiä

Paikan päällä olo oli rehellisesti sanottuna vähän epävarma. Kyltti oli kyllä Mitalyn, mutta ravintolan edusta oli aivan hiljainen ja oven vieressä seisoi yksinäinen menuteline – siinä kaikki. Ihan oikeasti mietin, onko paikka edes auki. Vaimo tuumasi autosta: "Ootko varma, että toi on auki?" eikä meinannut nousta autosta ollenkaan. Niinpä hyppäsin itse ulos ja kävelin ovelle katsomaan.

Sisältä ihan eri paikka kuin ulkoa

Mutta kun avasin oven ja astuin sisään, fiilis oli täysin eri kuin ulkona. Rakennus jatkuu pitkälle taakse, joten tila on paljon isompi kuin luulisi. Vaaleansinisillä seinillä, marmoripöydillä ja kultajalkaisilla tuoleilla sisustettu ravintola näytti enemmän kahvilalta kuin pastaravintolalta. Seinävalaistus oli lämminsävyinen, ja koko paikka huokui valoisaa ja siistiä tunnelmaa – alle viiden dollarin pastapaikaksi tämä oli tunnelmaltaan aivan liian hyvä. Korealaisten ravintoloiden sisustusintoa olen jo tottunut ihmettelemään, mutta en odottanut tätä tasoa näin edullisesta ketjusta. Yhdessä pöydässä istui perhe lapsineen syömässä, ja sisäänkäynnin vieressä seisoi tilausautomaatti eli niin sanottu kiosk – kosketusnäyttö, josta valitaan annokset ja tilataan itse. Vaimo totesi heti sisään tullessaan: "Turhaan stressasin ulkona." Olin samaa mieltä.

Tilaaminen kosketusnäyttöautomaatilla – näin se toimii Koreassa

Tilaus tehtiin suoraan pöydällä olevasta kioskista. Joka pöydässä on oma näyttö – istut alas, selaat menun läpi, valitset annokset, työnnät kortin sisään, ja tilaus sekä maksu hoituvat samalla kertaa. Vaimo selasi vaihtoehtoja ja aikaa kului, koska valikoimaa on ihan tolkuttomasti. Toisaalta juuri se valitseminen on hauskaa.

Vongole kahdesti – tilausmoka automaatilla

Kioskilla tilatessa painoin vahingossa vongole-pastaa kahdesti. Huomasin mokani vasta kun maksu oli jo mennyt läpi, mutta tarjoilija ehti ensin – hän tuli pöytään ja kysyi ystävällisesti: "Kaksi vongoleta, onko oikein?" Toinen vaihdettiin saman tien merenantimien jjamppong-pastaksi, ja erotuksena piti maksaa vain noin 0,75 dollaria lisää. Se, miten homma hoidettiin ilman pienintäkään turhautunutta ilmettä, teki kyllä vaikutuksen.

Kolme pastaa ja yksi pizza – ruoka alkaa saapua

Tilauksesta oli kulunut ehkä kymmenen minuuttia, kun merenantimien jjamppong-pasta ja vongole-pasta tulivat ensimmäisinä. Vasemmalla jjamppong punaisessa liemessä sinisimpukoiden ja katkarapujen kanssa, oikealla vongole siistillä ulkonäöllään ja venussimpukoilla pastan päällä. Lautaset olivat isommat kuin odotin, ja molemmat annokset näyttivät reippaan kokoisilta.

Pizza ja kolme pastaa alle 36 dollarilla Koreassa

Kun sitten gambas-pasta ja pepperonipizza saapuivat, pöytä oli tupaten täynnä. Gambas-pastan päällä lepäsi patonkiviipaleita, ja pepperonipizza oli niin iso, ettei kahdelle oikein meinannut mahtua. Ja tämä kaikki yhteensä noin 32 dollaria – siis kokonainen pizza ja kolme pastaa alle 36 dollarilla. Vaimo katsoi pöytää ja sanoi: "Missä muualla maailmassa sä saisit tän tähän hintaan?" Eikä mulla ollut kyllä vastausta siihen.

Vongole-pasta n. $7,10 – oikeita simpukoita tähän hintaan?

Vongole-pasta noin 7,10 dollaria. Vongole on simpukoilla tehty öljypasta, ja en todellakaan odottanut, että tähän hintaan simpukoita olisi näin runsaasti. Avautuneiden kuorien sisällä liha oli muhkean pulleaa, ja spagettien lomassa oliiviöljy kiilsi kauniisti. Keskellä oli kuivattu chili ja korealainen pimentopippuri – kuivattu chili ei muuten ole mikään koriste, vaan oikeasti tulinen kaveri. Vaimo pureskeli sitä huomaamattaan ja tarttui sitten vesilasiin aika vauhdikkaasti, mikä nauratti minua ihan suunnattomasti. Pasta oli ehkä aavistuksen ylikypsää, mutta kun miettii simpukkamäärää suhteessa hintaan, sen voi hyvin antaa anteeksi. Öljypohjainen kastike ei ollut yhtään raskas, ja simpukkaliemen kanssa kokonaisuus oli raikas ja tasapainoinen.

Signature gambas -pasta – vaimon ehdoton suosikki

Signature gambas -pasta noin 8,55 dollaria. Gambas tarkoittaa katkarapuja, jotka on paistettu valkosipuliöljyssä – ja tässä annoksessa ne on ladottu kokonaisina pastan päälle. Katkarapuja oli ainakin neljä-viisi, ja nuudelien seassa pilkotti rapeiksi paistettuja valkosipulilastuja. Lautasen reunalla tuli kaksi patonkiviipaletta, joilla lautasen pohjalle jääneen öljyn sai pyyhittyä viimeistä tippaa myöten – se oli oma herkkuhetkensä. Vaimo julisti tämän päivän parhaaksi annokseksi ja oli ihan innoissaan. Katkaravut olivat kimmoisat eivätkä yhtään sitkeät, ja valkosipuliöljy oli imeytynyt pastaan niin hyvin, että joka haarukallisen mukana nousi valkosipulin tuoksu. Nappasin itsekin yhden haarukallisen, ja pakko myöntää – vaimo oli oikeassa.

Merenantimien jjamppong-pasta – korealainen tulinen maku kohtaa italialaisen keittiön

Kun tämä tuotiin pöytään, luulin ensin, että kyseessä on tavallinen tomaattikastikepasta. Mutta ensimmäisen suupalan jälkeen maku oli jotain ihan muuta. Merenantimien jjamppong-pasta, noin 7,85 dollaria. Jjamppong on korealainen tulinen merenantimi-nuudelikeitto, ja sen tyypillinen mausteinen umami-maku oli ikään kuin sulanut tomaattikastikkeeseen – tavallisesta tomaattipastasta tämä poikkesi selvästi. Sinisimpukoita kuorineen oli viitisen kappaletta, ja puolikas taskurapu istui kokonaisena annoksen päällä, joten neljästä lautasesta tämä oli ulkonäöltään ylivoimaisesti näyttävin. Lientä oli reilusti, joten nuudelien jälkeen jäin vielä lusikoimaan pelkkää keittoa. Itse pidin tulisuudesta, mutta vaimo suosi gambas-pastaa ja työnsi lautasen minun puolelleni parin haarukallisen jälkeen. Kiitos siitä – minä sitten söin itseni ihan piippuun.

Mitalyn pepperonipizza – päivän paras annos

Pepperonipizza noin 8,55 dollaria. Itse asiassa tykkään paljon enemmän tällaisesta yksinkertaisesta pizzasta kuin korealaisten pizzabrändien suosimasta tyylistä, jossa paksun pohjan päälle kasataan kaikkea mahdollista. Ohut pohja, juusto ja pepperoni – siis margherita- tai pepperonityylinen pizza on ihan selvästi minun juttuni.

Niinpä kun tämä pizza tuli pöytään, ajattelin heti, että tuo on just minun makuuni. Ja kun maistoin, annos ylitti odotukset oikeasti. Pohja oli ohut ja rapea, mutta juustoa oli yllättävän paksu kerros – kun nosti palan, juusto venyi pitkäksi nauhaksi. Pepperoniviipaleetkin olivat isoja. Monissa saman hintaluokan ketjuissa pasta on ihan ok mutta pizza pettymys – täällä tuntui pikemminkin siltä, että pizza on ravintolan vahvuus. Rehellisesti sanottuna neljästä tilaamastamme annoksesta tämä pizza oli ehdottomasti paras. Pyysin vaimolta vielä yhtä palaa lisää, ja vastaus kuului: "Sä söit äsken koko jjamppong-pastankin yksin" – ja katse oli sitä vastaava.

Kokonaisarvio Mitalysta – rehellinen näkemys edullisesta pastaketjusta

Jos vertaa hienoon italialaiseen ravintolaan tai johonkin tunnettuun huippupaikkaan Italian sydämessä, parannettavaa toki löytyy. Pasta oli paikoin aavistuksen ylikypsää, ja kastikkeiden syvyyttä olisin välillä toivonut hieman lisää. Mutta nämä ovat asioita, joita ei oikeastaan voi odottaa alle kahdeksan dollarin pasta-annokselta. Oman parkkipaikan puuttuminen on pieni miinus, mutta lähistön kadunvarsipaikat riittivät mainiosti.

Suomessa sanotaan, että "halvalla ei saa hyvää". Mitalyn kohdalla tuo ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Koreassakin on paikkoja, joissa alle kahdeksan dollarin pasta maistuu juuri siltä mitä se maksaa – ei sen enempää. Täällä kuitenkin tuntui siltä, että sai selvästi enemmän kuin mistä maksoi. Kolme pastaa ja kokonainen pizza, kahdestaan noin 32 dollaria, ja ulos kävelee vatsa täynnä – Korean ravintolahintatasoon nähden tämä on enemmän kuin riittävästi vastinetta rahalle.

Saaristomatkan päätös ei ollutkaan meri vaan pizza

Kun kävelimme ravintolasta autolle ja ajoimme kohti Mokpon keskustaa, vaimo sanoi: "Mennään Mitalyyn myös Daejeonissa kun palataan." Koska kyseessä on valtakunnallinen franchise, matkan aikana voi aina googlata lähimmän toimipisteen, jos pastanhimo yllättää – se on tällaisen ketjuravintolan vahvuus. Aamulla en olisi uskonut, että Sinanin saaristoreissun päätös olisi pasta. Mutta jälkikäteen päivän muistettavin hetki ei ollut meri vaan tämä pizza.

Usein kysyttyjä kysymyksiä