Thairavintolassa ensimmäistä kertaa – mitä kannattaa tilata

Paikallinen thairavintola näyttää erilaiselta jo ulkoapäin

Olen korealainen ja asuin vuonna 2022 jonkin aikaa Thaimaan Rayongin maakunnassa, Ban Khain alueella. Melkein joka ilta kävin aivan luontevasti jossakin paikallisessa thairavintolassa syömässä. Monet ajattelevat thaimaalaisesta ruoasta heti Pad Kra Pao Moo Sapin, Yam Woon Senin tai Som Tamin – mutta kun astut oikeaan paikalliseen thairavintolaan, huomaat nopeasti, että homma ei toimi yksi ihminen, yksi lautanen -periaatteella. Se muistuttaa enemmän suomalaista mökkipöytää: useampi ruoka pöydän keskelle ja jokainen ottaa sieltä. Tämä teksti ei ole minkään tietyn paikan ylistyslaulu vaan rehellinen muistiinpano siitä, mitä paikallisessa thairavintolassa oikeasti tarjoillaan ja mitkä ruoat kannattaa tilata ensin, ettei tarvitse seisoa menussa hukassa. Olin silloin vaimoni kanssa, eikä tämä jäänyt yhdelle kerralle – palattin muutaman päivän päästä uudelleen.

Yöllä ravintola näkyi jo kaukaa. Se ei vaikuttanut pieneltä tienvarsiruokalalta vaan enemmänkin lähiöravintolalta, johon ajetaan autolla illalliselle. Valkoinen ja sininen värikombinaatio sai kääntämään katseen automaattisesti.

Lähempää tunnelma hahmottui selvemmin. Ei liian rähjäinen, mutta ei myöskään turhan hienosteleva. Sisällä oli jo asiakkaita, mikä teki sisäänmenosta helpompaa. Tyhjä ravintola pistää aina miettimään kahdesti – mutta kun näkee ihmisiä syömässä, sieltä voi mennä sisään ihan rennosti.

Sisältä löytyi yllättävän siisti tila. Puoliavoin rakenne ei tuntunut ahtaalta, ja pöytien välissä oli mukavasti tilaa. Thairavintolalle tyypillinen rento fiilis oli läsnä ilman kaaosta. Tänne ei tarvinnut syödä ja lähteä – saattoi myös jäädä istumaan rauhassa.

Vuonna 2022 otettu menuvalokuva paljastaa ravintolan luonteen

Tästä eteenpäin nojan vuonna 2022 itse ottamiini menuvalokuviin. En voi luvata, että kaikki on täsmälleen sama tänäänkin, mutta sen aikaisen tarjonnan hahmottamiseen ne riittävät hyvin. Paikka oli nimeltään Tam Tem Toh (ตำ-เต็ม-โต๊ะ), eikä se ollut pelkkä Som Tam -spesialisti. Valikoimassa oli yhtä aikaa yameja, paistettuja annoksia, grillattua lihaa, riisiruokia ja keittoruokia.

Tämä sivu rauhoittaa ensikertalaistakin. Grillattua kanaa, grillattua sianniskaa, paistettua sianlihaa – nimet kertovat jo aika paljon. Thairuoka ei ole alusta asti pelkää arvoitusta, vaan muutama tällainen lautanen menee yllättävän luontevasti alas.

Toinen sivu oli jo selkeämmin isaan-tyylistä – Thaimaan koillisosan keittiötä. Tulisia salaatteja, keittoja ja ruokia, jotka eivät maistu kaikille, löytyi samalta sivulta. Tajusin, miten thaimaalainen pöytä kootaan. Ensikertalaisen kannattaa ehdottomasti katsoa ensin annoksia, joissa on kuva – pelkän nimen perusteella tilaaminen voi olla yllätys.

Ensikertalaisen tilausvinkki: näin eksyt vähiten

Ensimmäinen käynti oli turvallinen ja toimiva yhdistelmä

En käynyt tässä paikassa vain kerran. Ensimmäinen ilta oli niin hyvä, että palasin muutaman päivän päästä uudelleen. Ensimmäisellä kerralla tilasin Yam Woon Senin (ยำวุ้นเส้น), Tod Man Kungin (ทอดมันกุ้ง), Pad Kra Pao Moo Sapin (ผัดกะเพราหมูสับ) ja paistetun sianlihan. Jotain hapanta, jotain mihin riisi katoaa, ja jotain paistettua. Tällaisella kokoonpanolla ensikertalainen ei joudu pulaan.

Toisena päivänä mentiin rohkeammin paikalliseen suuntaan. Yam Woon Sen tilattiin uudelleen, mutta Som Tamiksi valikoitui Som Tam Poo Pla Ra (ส้มตำปูปลาร้า). Oikealla oleva keitto oli tulinen liemi kananjaloilla. Kahden käynnin jälkeen ero oli selvä: ensimmäinen pöytä oli helposti lähestyttävä kenelle tahansa, toinen oli selvästi vahvemmin paikallista thaikeittiötä.

Tod Man Kung (ทอดมันกุ้ง) oli paljon helpompi kuin nimi antoi ymmärtää

Tod Man Kungin (ทอดมันกุ้ง) tilaaminen oli loistava päätös. Menussa nimi voi kuulostaa vieraalta, mutta kun se tuodaan pöytään, jokainen tietää heti haluavansa sitä. Ulkoa rapea, sisältä kimmoisa – täydellinen tauko tulisten ruokien välissä. Tämä on tyyppi, joka ei petä edes silloin, kun seurassasi on joku, jolle thairuoka on täysin uusi juttu.

Yam Woon Sen (ยำวุ้นเส้น) oli annos, joka tasapainotti koko pöydän

Yam Woon Sen (ยำวุ้นเส้น) tilattiin myös toisena päivänä. Jos se olisi riittänyt kerran, en olisi ottanut sitä uudelleen. Kun syö pelkkää lihaa ja paistettua, pöytä tuntuu nopeasti raskaalta – tämä annos keventää sen täysin. Lasimunanuudelit saattavat muistuttaa jotain tuttua, mutta ruoan luonne on täysin erilainen. Ei paistettua, vaan salaatti, johon on sekoitettu hapan ja suolainen kastike.

Annos on melko hapan. Lime tulee esiin heti ensimmäisessä suupalassa. Jos odottaa makean nuudeliruoan makua, ensimmäinen suupala yllättää. Silti kyseessä ei ole erityisen haastava ruoka – paljon helpompi kuin vahvan fermentoinnin maut, eikä raaka-ainekaan ole kovin vieras. Tulisen tason vaihtelevuus on kuitenkin iso juttu: joissain paikoissa annos on vain raikas, toisaalla chiliä on laitettu niin paljon, että se yllättää täysin.

Pad Kra Pao Moo Sap (ผัดกะเพราหมูสับ) – ensimmäisestä suupalasta selviää, miksi kaikki tilaavat sen

Pad Kra Pao Moo Sap (ผัดกะเพราหมูสับ) on käytännössä pakollinen annos thairavintolassa. Miksi kaikki tilaavat sen? Ensimmäinen suupala kertoo kaiken. Jauhettua sianlihaa paistetaan valkosipulin ja chilin kanssa, kaprao-basilika lisätään aromin vuoksi, ja lopputulos tarjoillaan riisin kanssa. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta maku ei ole yksinkertainen ollenkaan. Suolainen, selkeä umami, ja tulisuus, joka kasvaa hitaasti – lusikka ei tahdo pysähtyä. Riisi katoaa pöydältä hämmästyttävän nopeasti. Muistuttaa hieman suomalaista jauhelihakastiketta riisin kanssa, mutta maku on intensiivisempi ja eksoottisempi yrttien ansiosta.

Kapraon aromi voi tuntua aluksi vieraalta. Jos lehdet häiritsevät, ne voi sysätä sivuun – paistetun pohjan maku on niin hyvä, että se kantaa silti. Tulisuus vaihtelee paikasta paikkaan: joissain ravintolassa se on miellyttävän sipaisu, joissain se iskee kovemmin kuin odottaa. Kokonaisuutena tämä on kuitenkin yksi lähestyttävimmistä thairuoista. Jos pitäisi valita yksi riisiannos paikallisesta thairavintolasta, tämä on ensimmäinen, joka tulee mieleen.

Toisella käynnillä paikallisemmat ruoat alkoivat houkutella

Toisella käynnillä tunnelma oli jo vähän erilainen. Ensimmäisenä päivänä pelattiin varman päälle, toisena päivänä käsi liikkui luontevasti kohti sitä, mitä paikalliset syövät. Kun käy samassa ravintolassa kahdesti, ymmärtää paljon paremmin, mikä siellä oikeasti on pääosassa. Selvimmin tämä näkyi Som Tamin kohdalla.

Som Tam Poo Pla Ra (ส้มตำปูปลาร้า) ei ole aloittelijaversio vaan askel ylöspäin

Tämä on Som Tam Poo Pla Ra (ส้มตำปูปลาร้า). Thaimaalaiset syövät sitä jatkuvasti, mutta ensikertalaisen näkökulmasta se on rehellisesti sanottuna aika haastava. Raastettua papaijaa hapan-tulisessa kastikkeessa – kunnes mukaan tulee rapu ja pla ra, fermentoitu kalasoosi, jolloin maku kääntyy jyrkästi paikalliseen suuntaan. Kyseessä ei enää ole raikas salaatti, vaan rapea kasvisseos, johon on uponnut syvä fermentoitu umami. Muistuttaa hieman suomalaista hapankaalia tai suolakurkkua, mutta maku on intensiivisempi ja kalaisempi – jonkinlainen risteytys näiden kanssa, mutta trooppisemmalla twistillä.

Vasta kun thairuoka alkoi tuntua tutummalta, Som Tam Poo Pla Ran viehätys alkoi avautua. Alussa voi miettiä, mitä ihmiset siinä oikein näkevät – mutta muutaman kokeilukerran jälkeen alkaa ymmärtää, miksi thaimaalaiset haluavat tätä makua päivittäin. Ensikertalaiselle se on kuitenkin rehellisesti sanottuna haaste. Se on vain sanottava suoraan.

Tältä maistuivat muut tilaamamme lisäannokset

Paistettua sianlihaa tilattiin myös lisukkeeksi. Tätä ei tarvitse selittää pitkään – kun se tuodaan pöytään, jokainen ottaa siitä ensimmäisenä. Toimii täydellisesti myös silloin, kun seurassa on joku, joka ei tunne thairuokaa lainkaan.

Tilattiin myös tulinen keitto kananjalkojen kanssa. En aio avata tätä annosta kovin syvällisesti – haluan lähinnä todeta, että paikallisissa thairavintoloisessa keitto pöydällä muiden ruokien ohessa on aivan normaalia. Kananjalkojen ystäville tämä on varmasti mieluisa löytö.

Tämä on se kirkas liemi, jonka mainitsin aiemmin. Kokonaisuutena miedon ja melko neutraalin makuinen – mutta kun pöydässä on paljon tulisia ruokia, tällainen keitto on kuin levähtämispaikka matkan varrella. Ei mikään dramaattinen makukokemus, enemmänkin koko pöydän tasapainottaja.

Mitä paikallisessa thairavintolassa oikeasti syöminen opettaa

Paikallisissa thairavintoloisissa on paljon enemmän valinnanvaraa kuin monet kuvittelevat. Jos tulee vain yhden kuuluisan annoksen takia, jää puolet näkemättä. On ruokia kuten Yam Woon Sen, joka keventää pöydän tunnelman, annoksia kuten Pad Kra Pao Moo Sap, jonka kanssa riisi häviää silmänräpäyksessä, ja ruokia kuten Tod Man Kung, joka ei petä ketään. Sitten on annoksia kuten Som Tam Poo Pla Ra, jonka maailma avautuu vasta kun thairuoka alkaa tuntua tutulta.

Vaikka nimet kuulostavat vierailta ja valikoimat isolta, helpompien ja haastavampien ruokien sekoittaminen tekee kokemuksesta paljon sujuvamman. Itse koin tämän eron selvästi kahdella käynnilläni. Ensimmäisenä päivänä helpommat annokset kantoivat pöydän hyvin, toisena päivänä paikallisempi maku pääsi etualalle. Jos joskus astut paikalliseen thairavintolaan Thaimaan-matkallasi, älä ryntää heti rohkeimpiin valintoihin. Ota ensin muutama lähestyttävä annos, hae tuntuma makuihin – ja siirry sitten askel kerrallaan syvemmälle. Se on varmin tapa eikä jätä jälkeen katumusta. Ja nimenomaan se jää mieleen pisimpään.

Tämä kirjoitus on alun perin julkaistu sivustolla https://hi-jsb.blog.