Shabu shabu – lihaa ja äyriäisiä kuumassa liemessä

Korealainen shabu shabu – parempaa perheateriaa ei ole

Korealaisesta keittiöstä löytyy yksi ruokalaji, jossa pääsee nauttimaan sekä lihasta että merenelävistä saman aterian aikana: shabu shabu. Toukokuussa 2026 lasten päivänä isän puolen suku kokoontui pitkästä aikaa yhteen, ja veimme mummon Cheongjun (keskisuuri kaupunki Etelä-Korean keskiosassa) laidalla sijaitsevaan Shabu Mania -nimiseen shabu shabu -ravintolaan, jossa noutopöydästä saa täydennystä rajattomasti.

Mummoa ei ollut nähty pitkään aikaan, ja joku ehdotti, että syötäisiin kaikki yhdessä. Vaimo ei päässyt mukaan, joten paikalle tuli isän ja äidin kanssa isänpuoleista sukua. Ravintolan valinta oli oma urakkansa, koska mummo on yli yhdeksänkymppinen – ruoan piti olla sellaista, mitä hänkin pystyy syömään, ei liian raskas mutta kuitenkin kunnon aterian tuntuinen. Aiemmin oltiin käyty pari muutakin shabu shabu -paikkaa, mutta tällä kertaa isä ehdotti Shabu Maniaa ja siihen päädyttiin. Menimme ilman varausta lounasaikaan, ja koska tulimme aikaisin, pöytiä oli vapaana. Lasten päivästä huolimatta ravintolassa oli yllättävän vähän lapsia – lähinnä aikuisseuruetta. Ateria kesti noin puolitoista tuntia, ja auto jätettiin talon kellaripysäköintiin.

Shabu Manian julkisivu ja sisätilat

Tiiliseinässä roikkuu Shabu Manian kyltti, johon he ovat itse kirjoittaneet "liememme ja kastikkeemme ovat todella herkullisia". Yleensä tuollainen omakehu kyltissä saa vähän vaivaantumaan, mutta syötyäni täytyy myöntää, ettei se ollut ihan perätöntä. Sisällä ikkunanpuoleiset paikat on katettu leveillä pöydillä – toisella puolella selkänojallinen sohvapenkki, vastapuolella puutuolit. Pöytien keskellä on induktiolevyt, joilla liemi kuumennetaan suoraan pöydässä. Koska kyseessä on induktio eikä kaasulevy, hajut ja savut jäävät paljon vähäisemmiksi. Meitä oli iso porukka, joten varattiin kaksi vierekkäistä pöytää.

Shabu shabun hinta ja pääraaka-aineet

Shabu shabun hinta riippuu valitusta menusta. Kun mummo on paikalla, ei oikein sovi tilata halvinta vaihtoehtoa, joten valittiin merenelävä-nautayhdistelmä – hinta 27 000 wonia henkilöltä (noin $19). Se on Shabu Manian kalleimpia annoksia. Isoon kulhoon oli kasattu katkarapuja, abaloneja, tofutaskuja, katkarapupyöryköitä ja valkoista puukorvasientä – kaikki samassa astiassa kerralla.

Merenelävä-nautasetti ja vietnamilaisten kevätkääryleiden kasvikset

Merenelävien lisäksi pöytään tuotiin kasvissetti vietnamilaistyyppisiä kevätkääryleitä varten. Puutarjottimella oli lokeroittain punakaalia, porkkanaraastesuikaleita, valkokaalia, merilevää, pieniä versoja ja ananasta – kaikki värilajiteltuna. Vieressä vihreässä telineessä seisoi riisipapereita. Riisipaperi on riisistä tehty ohut levy: se kastetaan hetkeksi veteen, ja kun se on pehmennyt, siihen kääritään täytteitä rullaksi. Mummo näki tämän ensimmäistä kertaa ja kysyi "mikä tämä on?", ja äiti kääri hänelle yhden maistettavaksi.

Naudanlihakin tuli pöytään. Ohuet siivut oli kääritty rullalle puulautaselle, ja marmorointi oli tasaisen kaunista. Shabu shabun syöminen on helppoa: kiehuvaan liemeen otetaan puikoilla yksi lihaviipale kerrallaan, kastetaan liemeen muutamaksi sekunniksi, ja kun väri muuttuu, nostetaan heti ylös ja dipatataan kastikkeeseen. Jos lihan jättää liemeen liian pitkäksi aikaa, siitä tulee sitkeä ja kuiva – ajoitus on kaikki kaikessa.

Rehellisesti sanottuna tähän asti saattoi miettiä, onko tässä nyt kaikki noin $19 henkilöhinnalla: kulhollinen merenelävää, yksi lautanen lihaa ja tarjotin kasviksia. Mutta Shabu Maniassa ateria ei suinkaan jää tähän.

Itsepalvelunoutopöytä – rajattoman täydennyksen ydin

Shabu Manian itsepalvelunoutopöytä on rajaton: nuudeleita ja kasviksia saa hakea niin monta kertaa kuin haluaa. Tarjolla oli kalakakkutikkuja, riisinuudeleita, veitsileikkausnuudeleita, udon-nuudeleita, pikanuudelipötköjä, dumplingeja, tteokbokki-riisikakkuja (korealaisia soikeita riisikakkuja) ja kaikenlaista kasvista. Pääraaka-aineet kuten naudanliha ja merenelävät tulevat vain tilattuina, mutta nuudelit ja kasvikset saa rajattomasti noutopöydästä. Isä haki kalakakkutikkuja kokonaisen kourallisen, ja äiti sanoi "mihin sinä noin paljon otat" – mutta toi itse kaksi pikanuudelipötkön annosta. Tämän noutopöydän ansiosta se aiemmin arveluttanut $19:n hintalappu alkoi tuntua ihan kohtuulliselta.

Noutopöydän kasvikset ja sienet tarkemmin

Tofutaskuja oli yhdessä lokerossa korkea pino, ja vieressä enoki-sieniä, osterivinokkaita, purjoa ja mangoldia – jokainen lokero täpötäynnä. Soijapapuiduja, pak choi -kiinankaaleja, minisalaattia ja lehtikaalia – pelkkiä lehtikasvislajikkeita oli vähintään viisi-kuusi. Mummo söi pääasiassa sieniä ja kaaleja. Isä haki tofutaskuja lautasen täyteen, ja ne toimivat mahtavasti, koska tofutasku imee liemen itseensä niin tehokkaasti, että yhdestä purauksesta liemi purskahtaa suuhun. Tosin kaikki kasvikset eivät olleet aivan parhaimmillaan: soijapapuitujen puolella näkyi hieman nuutuneita yksilöitä – johtuiko se lasten päivän asiakasruuhkasta vai onko tilanne aina tuollainen, sitä en osaa sanoa.

Curry-paistoriisi, jälkiruoat ja muut sivutuotteet

Shabu shabu -ainesten lisäksi noutopöydässä oli monenlaista pientä naposteltavaa. Yhdessä astiassa oli curry-paistoriisiä, salaattikastikkeita oli kolme-neljä lajia, ja jälkiruokapuolella pieniä leivoksia ja hyytelöitä. Äiti maistoi lusikallisen curry-paistoriisiä ja totesi "tämähän on yllättävän hyvää", joten hain itsekin – ja maku oli ihan kelvollinen. Näiden sivutuotteiden heikkous on kuitenkin se, että valikoima on laaja mutta määrät pieniä, joten jos tulee myöhään, edessä voi olla tyhjä astia.

Shabu shabun liemi kiehumaan – kirkkaan liemen valinta

Pöytään istuessa induktiolevyllä odottaa leveä kattila, johon kaadetaan shabu shabu -liemi. Korealaisissa shabu shabu -ravintoloissa voi yleensä valita kirkkaan tai tulisen liemen, ja koska mummo oli mukana, valitsimme miedon kirkkaan vaihtoehdon. Kun liemi alkoi porista, mummo sanoi: "tuoksuu hyvältä."

Kasvikset kattilaan – minisalaatti, pak choi ja sienet ensin

Kasvikset menivät kattilaan ensimmäisinä. Minisalaattia, pak choi -kiinankaaleja, sieniä ja tofutaskuja – ja kattila oli hetkessä täpötäynnä. Pöydällä odottivat edelleen noutopöydästä haetut soijapapuidut lautasella, kevätkääryletarjotin puolillaan ja naudanlihalautanen koskemattomana. Astioita oli niin paljon, että ne ympäröivät koko pöydän, ja mummo totesi: "näinhän paljon ruokaa emme ikinä jaksa syödä."

Soijapapuidut pitää keittää kunnolla

Noutopöydästä haettuja soijapapuiduja kasattiin kattilaan kunnon keko. Idut nousivat liemen yläpuolelle vuoren lailla, ja alla porisivat aiemmin lisätyt katkaravut, tofutaskut ja sienet. Soijapapuidut eivät saa nostaa ylös heti lisäämisen jälkeen. Raaoista iduista tulee kaljainen maku, joka pilaa koko annoksen. Kansi päälle ja noin viisi minuuttia täydellä porinnalla, kunnes idut ovat painuneet kasaan ja muuttuneet läpikuultaviksi. Silloin ne ovat rapsakoita mutta vailla kaljaista sivumakua, ja liemen aromi on imeytynyt niihin täysin – aivan eri asia kuin tavalliset idut sellaisinaan.

Naudanliha ja merenelävät – hetki, jolloin liemen maku muuttuu

Kun soijapapuidut olivat kunnolla kypsiä, levitettiin naudanlihaviipaleita liemen pinnalle. Kirkkaan punaiset siivut asettuivat soijapapuitujen ja minisalaatin päälle. Kattilassa oli nyt kaikki värit: punaista lihaa, valkoisia soijapapuiduja, keltaista minisalaattia, vihreitä lehtikasvia ja oransseja katkarapupyöryköitä. Mutta naudanliha odottaa vain noin kymmenen sekuntia ennen kuin väri alkaa muuttua – kirkkaanpunainen vaihtuu harmaanruskeaksi reunoista alkaen, ja silloin se pitää nostaa heti pois, jotta se pysyy pehmeänä. Jos myöhästyy, lihasta tulee sitkeä.

Merenelävät muuttavat liemen kokonaan toiseksi

Seuraavaksi oli merenelävien vuoro. Valkoiset puukorvasienet ja katkaravut menivät kattilaan yhdessä – puukorvasieni levittäytyi liemen pinnalla puoliläpinäkyvänä kuin kukka. Vieressä katkaravut olivat menossa liemeen pää edellä, ja soijapapuitujen ja katkarapupyöryköiden kanssa kaikki porisi iloisesti. Merenelävien lisäämisen jälkeen shabu shabu -liemen maku muuttui huomattavasti. Aiemmin pelkillä kasviksilla ja naudanlihalla liemi oli ollut mieto ja kirkas, mutta kun katkarapujen päistä alkoi vapautua umamia, koko liemi nousi aivan uudelle tasolle. Mummo otti vielä yhden lusikallisen ja sanoi: "nyt tämä on paljon maukkaampi kuin äsken" – ja tosiaan, liemi ennen merenelävien lisäystä ja sen jälkeen olivat kuin kaksi eri asiaa. Pelkällä naudanlihalla liemi on hienostunut ja hillitty, pelkillä merenelävilla kevyt – mutta yhdessä makukerrokset kasautuvat toistensa päälle.

Riisipaperiin käärittynä ja kastikkeeseen dipaten

Liemestä nostetut naudanliha ja pak choi päätyivät lautaselle, ja varsinainen syöminen alkoi. Hauskinta on riisipaperiyhdistelmä: riisipaperin kastaa veteen, pehmenneen paperin päälle asetellaan kypsää lihaa ja kasviksia ja käärytään rullalle – lihan väri näkyy puoliläpinäkyvän riisipaperin läpi. Kun tämän sitten dippaa shabu shabu -kastikkeeseen ja ottaa puraisun, yhdistyvät riisipaperin sitkeä tekstuuri, naudanlihan pehmeä maku ja kastikkeen hapanmausteinen säväys samassa suupalassa. Mummo söi aluksi ilman kastiketta, mutta kun ehdotin kokeilemaan, hän dippasi sen jälkeen joka palan.

Kolme shabu shabu -kastiketta – valitse mielityyppisi

Kastikkeita oli kolme eri lajia pienessä kolmelokeroisessa kulhossa. Vasemmalta oikealle: chili-etikkakastike (chojang), soijapapupohjainen kastike (doenjang) ja valkosipulilla höystetty soijakastike – kaikki valmiina pöydässä, ja jokainen sai valita mieluisensa. Itse dipasin naudanlihan soija-valkosipulikastikkeeseen ja merenelävät sekä kasvikset chili-etikkakastikkeeseen, ja tämä yhdistelmä toimi parhaiten. Soijakastikkeessa oleva valkosipuli nosti lihan aromin aivan uudelle tasolle.

Shabu shabun paistettu riisi – liemellä viimeistelty päätös

Noutopöydän yhdessä nurkassa oli valmiina shabu shabun paistetun riisin ainekset. Pienissä kulhoissa oli riisiä, jonka päällä merilevähiutaletta, takuan-retiisisäilykettä, kasviksia ja keltuainen – kaikki valmiiksi yhden henkilön annoksiksi jaettuna. Kun shabu shabu on syöty, jäljelle jäänyt liemi kaadetaan tähän ja kaikki paistetaan yhdessä.

Paistetun riisin ainekset tuotiin pöytään. Pienessä kulhossa kasviksilla sekoitettu riisi, päällä merilevähiutaletta, pala kurpitsaa ja kokonainen kananmuna – kaikki kelmulla peitettyinä. Porkkanaa, paprikaa ja muita kasviksia oli jo valmiiksi pieneksi pilkottuna riisin joukkoon, joten jäljelle jääneeseen liemeen tarvitsi vain murtaa kananmuna ja paistaa.

Paistettu riisi valmistuu – mummoa varten puuromaiseksi

Aterian jälkeen kattilasta kaadettiin ylimääräinen liemi pois ja paistetun riisin ainekset lisättiin. Riisi, kananmuna, kurpitsa ja merilevähiutale sekä kattilan pohjalle jääneet naudanlihapalat ja kasvisjämät sekoittuivat riisin joukkoon, joten makua ei tarvinnut erikseen lisätä. Itse tykkään paistoriisistä, jossa jokainen jyvä on erillään ja koostumus kuiva ja rapea, mutta koska mummon piti pystyä syömään, jätin hieman liemessä ja sekoitin pidempään. Jos liemessä jättää paljon, lopputuloksesta tulee puuromainen; jos vähän, saadaan tiukka paistettu riisi – tein kompromissin mummon tähden. Kurpitsa murskautui ja antoi riisille kellertävän värin, ja kun mummo maistoi lusikallisen, hän sanoi: "tämä on vatsaystävällistä" – ja söi rauhallisesti loput. Se yksi lause riitti tekemään sen arvoista, että luovuin omasta suosikkikoostumuksesta.

Korealainen shabu shabu – rehelliset fiilikset

Merenelävä-nautashabu shabun, rajattoman noutopöydän ja paistetun riisin jälkeen olo oli sellainen, että vatsa uhkasi räjähtää. Rehellisesti sanottuna noin $19 henkilöltä on shabu shabun hintana ihan tuntuva summa. Mutta kun noutopöydästä saa hakea nuudeleita ja kasviksia niin paljon kuin jaksaa ja lopuksi vielä paistaa riisin, kokonaisuus ei tunnu lainkaan ylihintaiselta.

Parannettavaakin löytyi. Osa noutopöydän kasviksista, etenkin soijapapuidut, olivat hieman nuutuneita, ja jälkiruokien pienet määrät tarkoittivat, että myöhään tullut löysi vain tyhjän astian. Silti shabu shabu ei ole buffet-tyylistä hätäistä ahmimista eikä useamman ruokalajin gaala-illallista – se on yhdessä kattilan ääressä istumista, jossa toinen sanoo "kokeile laittaa tuo" ja toinen "nosta tuo nyt" ja niin ruoasta jutellaan koko ajan. Perhetapaamisen tunnelmaan ei juuri parempaa korealaista ruokaa ole olemassakaan.

Lähtiessä mummo sanoi: "tänään syötiin hyvin, tullaan taas uudestaan" – ja rehellisesti sanottuna tuo yksi lause riitti. Harmitti ettei vaimo päässyt mukaan, ja sanoin ääneen, että ensi kerralla hän tulee ehdottomasti. Mummo nauroi ja sanoi: "niin, seuraavalla kerralla tuo miniäsikin mukaan."

Korealainen shabu shabu -ravintolaan pääsee useimmiten ilman varausta, ja monien ravintolojen yhteydessä on kellaripysäköinti tai lähistöllä pysäköintitilaa, joten paikka sopii erinomaisesti perheen kanssa. Pitkästä aikaa todella hyvä yhteinen ateria.