Rayongin puutarhakahvila Pa Dii - kahvila-arvio

Thaimaakin on oikea kahvilamaa

Thaimaassa matkustaessa jalat pysähtyvät vähän väliä kahviloiden kohdalla. Eikä kyse ole vain Bangkokista tai Chiang Maista, vaan myös pienistä kaupungeista löytyy paikkoja, jotka yllättävät kunnolla. Koreaa pidetään kahviloiden maana, mutta Thaimaa ei jää yhtään jälkeen. Monesti tuntui jopa siltä, että ilmaston ansiosta ulkotilat ovat täällä vielä astetta parempia. Asuin Rayongissa ja kiersin viikonloppuisin kahviloita, ja juuri Pa Dii in the Wild (Pa Dee in the Wild) oli sellainen Rayongin kahvila, josta halusin ehdottomasti kertoa.

Näytän ensin tämän juoman, jossa marjoja on kasattu lasin päälle reilusti ja violetti siirappi valuu hitaasti alas. Palaan makuun myöhemmin. Ensin haluan näyttää, millainen paikka tämä thaimaalainen puutarhakahvila oikein on.

Sisäänkäynniltä asti mietit, oletko puutarhassa vai kahvilassa

Heti portilta sisään astuessa tulee olo, että tässä menee raja puutarhan ja kahvilan välillä aivan sekaisin. Sorapolun molemmin puolin kasvaa tiheästi pensaita, valkoisilla pöydillä on pitsiliinat ja puiden väliin ripustetut lamput kimaltelevat keskellä päivääkin. Ihmisiä on paljon, mutta paikka ei tunnu meluisalta. En tiedä imevätkö puut äänet vai puhuvatko kaikki vain luonnostaan hiljempaa. Aurinkovarjon alla jutteleva porukka, puutarhan perälle kävelevä pari ja penkin vieressä kuvia ottavat vieraat liikkuivat kaikki omassa tahdissaan. Tunnelmassa oli jotain samaa kuin suomalaisessa juhannuksessa mummolan pihalla, vain trooppisemmalla ilmalla.

Kun kävelee syvemmälle sisään, vastaan tulee yksi valkoinen rakennus. Ruutuikkunoita pitkin nousee köynnöksiä ja oven vieressä roikkuu kranssi. Se näyttää ihan englantilaiselta maaseutumökiltä, mutta kun nostaa katseen ylemmäs, kattoa peittävät trooppiset puut ja silloin tajuaa heti, että nyt ollaan Thaimaassa. Kahvila oli toiminut jo yli kaksitoista vuotta, ja muutettuaan tähän paikkaan vuonna 2023 se sai nimeensä lisän “in the Wild”. Tuntuu siltä, että luonto ei ole täällä rakennettua rekvisiittaa vaan oikeasti ajan kanssa kerrostunutta.

Näytän ensin juoman ja kakun, ja mennään sitten taas takaisin ulos. Sillä tavalla tätä juttua on hauskempi lukea loppuun asti.

Sisällä tuntuu kuin olisi jonkun kotona

Sisätila on pieni. Valkoisilla puuseinillä roikkuu kuivakukkia, ikkunan vieressä on yksi pöytä ja tiskin ympärillä on hyllyillä kaikkea pientä tavaraa niin paljon, että olo on kuin olisi kutsuttu jonkun pitkään asutun kodin vierailijaksi. Myynnissä oli myös käsintehtyjä esineitä, ja niitä katsellessa unohtaa helposti täysin, että oma tilauskin on jo ehkä tulossa.

Ikkunan kahva oli keramiikkaa, vieläpä kukkakuvioitu. Vieressä verho oli myös kukallinen, ja lasin takaa näkyvä puutarhan vihreys jäi pehmeästi utuiseksi. Vaimoni jäi tätä kohtaa tuijottamaan pitkäksi aikaa ihan hiljaa.

Marjarakkaus-juoma — violettia taikaa

Kun lasi tuli pöytään, siinä ei näyttänyt olevan lainkaan nestettä. Jään päälle oli kasattu kunnolla karhunvatukoita, vadelmia ja punaherukoita, ja väliin oli pistetty saniainen. Tässä muodossa juoma näytti jo valmiiksi jälkiruoalta.

Vaimoni sanoi, että juodaan nyt jo, mutta pyysin vielä hetken odottamaan. Karhunvatukan pinnalla olevat vesipisarat ja auringossa läpikuultaviksi muuttuvat vadelman rakeet näyttivät niin hyviltä, että halusin ottaa vielä yhden kuvan.

Kun siirapin kaataa, väri muuttuu

Juoman mukana tuodaan vielä erikseen pieni lasipullo, jossa on violettia siirappia. Pullonkaulaan sidottu vaaleanpunainen rusetti teki siitä melkein hajuvesipullon näköisen.

Kun sitä kallistaa hitaasti ja kaataa lasiin, violetti väri valuu marjojen väliin. Läpinäkyvä jää alkaa värjäytyä vähitellen, eikä tätä kannata kaataa kiireessä, muuten koko pieni show menee hukkaan.

Kun siirappi on kaadettu loppuun asti, yläosa jää marjojen sävyiseksi ja alaosa muuttuu syvän violetiksi. Keskellä seisoo saniainen ja mustikat kelluvat pinnalla. Kun lasin nostaa ilmaa vasten, alhaalla oleva violetti osa näyttää auringossa melkein viinilasilliselta.

Nostin lusikalla yhden vadelman, ja violetti siirappi valui siitä alas. Tämä kuva onnistui kaikista parhaiten. Maku on kirpeä, mutta siirappi on samalla aika makea. Marjojen happamuus kuitenkin tasapainottaa kokonaisuuden, joten Thaimaan kuumuudessa tämä toimi yllättävän hyvin.

Ylhäältä katsottuna marjat näyttävät kelluvan violetilla merellä. Jää oli jo puoliksi sulanut, mutta silti juoma näytti edelleen tosi kauniilta.

Kotitekoinen kerroskakku

Kakku tuli pöytään. Lautanen oli asetettu rottinkikoriin, ja taustalla näkyi puutarhan vihreys. Jo pelkkä tarjoilu näytti siltä, että tästä tekee mieli ottaa kuva ennen ensimmäistä haarukallista.

Tämä kakku oli vähän erikoinen. Siinä oli kerroksittain vihreää, vaaleanpunaista ja valkoista pohjaa, päällä vaaleansinistä kermaa, kaksi mustikkaa, yksi rypäle ja mintunlehti. Vihreä kerros maistui pandanilta, Kaakkois-Aasiassa paljon käytetyltä yrtiltä, jossa on pehmeä ja hieman ruohomainen tuoksu. Kerrosten välissä oli vain ohut kerros täytettä, joten ensimmäisellä suupalalla tulee ensin yrttinen aromi ja vasta sitten makeus. Se muistutti vähän sitä tunnetta, kun Suomessa maistaa jotakin tutun makeaa mutta mukana onkin yllättävä, melkein yrttinen sävy, vähän kuin pullan ja miedon teen välimuoto.

Leikkasin etuosasta palan haarukalla. Kakku oli niin pehmeä, ettei siihen tarvinnut käyttää juuri lainkaan voimaa.

Poikkileikkaus oli siisti: vihreä, valkoinen ja vaaleanpunainen kerros näkyivät todella nätisti. Omistaja kuulemma tekee nämä itse kotitekoisesti.

Nostin yhden suupalan ylös. Kaikki kolme kakkukerrosta ja kerma tulivat mukaan samalla kertaa, ja taustalla puutarha suli pehmeäksi vihreäksi. Makea tämä on, mutta ei raskas.

Takaisin ulos — puutarha on isompi kuin odotin

Puutarhan keskellä on musta suihkulähde. Veden ääni jää taustalle koko ajan ja helpottaa kuumuutta edes vähän. Takana näkyvät valkoinen mökkirakennus ja terassi, jossa roikkuu valoja, ja kun tuuli käy, auringonvalo vilkkuu puiden lomasta. Vaikka ilmastointia ei ollut, puiden varjo riitti siihen, että siellä jaksoi istua ihan hyvin.

Sorapihan valkoisen pöydän ääressä istui vastakkain pari, ja työntekijä kulki ohi rottinkikoria kantaen. Taustalla olevassa kaksikerroksisessa rakennuksessa kiipesivät köynnökset, ja vasemmalla näkyi pieni rakennus, jonka seinällä roikkui kranssi. Kun rakennuksia on ripoteltu puutarhaan useampi, koko paikassa on hauska tutkittava tunnelma. Kävelet vähän matkaa ja löydät taas uuden nurkan. Se on oikeasti yllättävän laaja alue.

Omistajan käsintehdyt esineet

Tiskin takana olevalla hyllyllä oli vehnänkorsia, käpyjä ja pieni puinen kirkkominiatyyri, ja mukissa yksi keltainen ruusu. Vierekkäin istuivat olkihattupäinen ukkohahmo ja huivia pitävä mummohahmo. Kaikki nämä oli joko tehty käsin tai valittu omistajan toimesta, ja juuri tällaiset yksityiskohdat tekevät koko tilasta tavattoman henkilökohtaisen.

Ulkonakin on vielä jotain

Ulkona on vielä yksi pieni yksityiskohta lisää, eräänlainen koriste tai veistos. Sen jätän tarkoituksella kertomatta tarkemmin. Tämä on niitä juttuja, jotka on hauskempi löytää itse paikan päällä.

Varpusetkin ovat täällä asiakkaita

Kun olimme syöneet kakun ja käyneet hetkeksi pois pöydästä, takaisin tullessa lautasella seisoi muutama varpunen. Ne nokkivat muruja rinnakkain eivätkä pelänneet ihmisiä yhtään. Koreassa tästä olisi ehkä tullut heti hygieniakeskustelu, mutta Thaimaassa se tuntui olevan vain osa maisemaa. Kukaan ei hätistellyt lintuja pois. Pidin itse tästä rennosta rinnakkaiselosta todella paljon.

Jos kävisit vain yhdessä Rayongin kahvilassa

Pa Dii ei ole täydellinen kahvila. Tunnelmaan ja kuviin moni on tyytyväinen, mutta juomista ja jälkiruoista osa sanoo, että niissä maksaa myös vahvasti miljööstä, ja palvelusta löytyy arvioissa eriäviä mielipiteitä. Minustakin tämän paikan todellinen ydin on tila itse. Silti jos Rayongissa pitäisi valita vain yksi kahvila, suosittelisin tätä. Ei siksi, että kaikki olisi täydellistä, vaan siksi että täällä vietetty aika jäi aidosti hyväksi muistoksi.

Pa Dii -kahvilan käyntitiedot

Tämä julkaisu ilmestyi alun perin sivustolla https://hi-jsb.blog.