Näkymä Länsimerelle jo parkkipaikalta
Olimme hoitaneet asiat Soulussa ja olimme matkalla kotiin Daejeoniin, joka on kaupunki noin kahden tunnin ajomatkan päässä Soulusta. Ennen moottoritielle menoa autossa vaimoni kanssa pohdimme, josko pysähtyisimme jossain. Selaillessani puhelinta tuli vastaan Seohaerang-köysirata Jebun saarelle. Juuri silloin oli alennuslippuja verkossa, joten ostimme ne heti. Vaimo nauroi: „Ei ole ihan suoralla reitillä“, mutta arkipäivänä väkeä on vähän eikä jonoja kuten viikonloppuisin. Helmikuun alku oli kylmä talvi, mutta autossa lämmintä, ja ajatus lentää 2,12 km meren yllä kuulosti jännittävältä. Laitoin navigaattorin päälle ja lähdimme.
Pysäköimme auton ja kävelimme kohti lipunmyyntiä – mäntyjen välistä avautui heti upea merinäköala. Kaukana näkyi saari ja sen takana kaksi valkoista tuulivoimalaa – kuin postikortista. Vaikka helmikuinen tuuli oli kylmä, seisoin pitkään katsomassa. Vaimo otti jo puhelimen esiin ja kuvasi, nauraen: „Tulimmeko oikeasti köysiradalle?“ Jos jo parkkipaikalta on näin kaunista, mitä köysiradalla mahtaa olla?
Noin 100 metriä parkkipaikalta loivaan ylämäkeen ja saavuimme asemarakennukselle. Rinne on yllättävän jyrkkä – jos olette ikäihmisten tai liikkumisrajoitteisten kanssa, nouskaa rauhallisesti. Kaiteet ovat, mutta jyrkkyys yllättää. Vaimoni sanoi puolivälissä: „Alas mentäessä pitää olla vielä varovaisempi.“ Arkipäivän iltapäivä, lähes tyhjää, lasirakennus hohti auringossa.
Lipunmyynti ja lippujen osto – arkipäivän rauha
Astuttiin sisään ala-aulaan – korkeat katot, siisti sisustus, tuntuu ylelliseltä. Minä olin jo ostanut liput netistä, mutta paikan päälläkin voi ostaa. Henkilökunta tosi ystävällistä.
Paras puoli tässä meren yllä olevassa köysiradassa on, että se on vain tunnin päässä Soulusta – helppo saavuttaa. Suuntaan Incheonin lentokentälle, hyvä pysähdys ennen tai jälkeen lennon. Viikonloppuisin ja pyhinä kuitenkin ruuhkaa – nettiarvosteluissa kerrotaan 30–60 minuutin jonoista. Me menimme helmikuussa arkipäivänä, off-season, ja lipunmyynnillä oli tyhjää. Jos haluatte nauttia köysiradasta meren yllä rauhassa, tulkaa arkipäivänä – vahva suositus!
Automaatit ja QR-lippujen tulostus
Lipunmyynnin vieressä kolme automaattia. Koreassa kioskikulttuuri on todella kehittynyt. Käteistä käyttää harva, kortti tai sovellus on normi. Tulostin online-lippuni QR-koodilla – sekunneissa valmista. Ikäihmisille tai ulkomaalaisille turistiesteillä kuitenkin parempi perinteinen kassa.
Lippujen jälkeen näkyivät portaat ja hissi. Lattiaan merkitty reitit, pieni kahvilakin oli. Terveet jalat portailla, minä laiska hissiin. Vaimo: „Portaissa olisi saanut liikuntaakin!“ Mutta Soulun kiertelyn jälkeen jalat väsyneet. Arkipäivänä hissi tuli heti.
Odotus ja nousu
Ylhäällä odotusalue kuin lentokentällä – pitkät zigzag-aidat, ikkunoista meri. Arkipäivänä täysin tyhjää, vain me kaksi. Ymmärsin heti, miten viikonloppuisin täällä on tungosta.
Hytit kulkevat jatkuvasti kuin hiihtohissit. Edellämme muutama henkilö, nousimme nopeasti. Hytti iso, 8 hengelle. Arkipäivänä vain me kaksi – luksusta! Viikonloppuna olisi vieraita kanssa.
Henkilökunta avasi oven ja hyppäsimme sisään. Ennen pelkäsin korkeita paikkoja, nyt ei enää – pikemminkin jännitystä. Vaimo heti ikkunan ääreen puhelin kädessä.
2,12 km meren yllä – Seohaerang-köysiradan kokemus
Ovi sulkeutui ja edessämme avautui meri. Vain tuijotin ulos.
Köysiradan noustessa meri levittäytyi yhä laajemmaksi. Ikkunoissa Seohaerang-logo, kaukana tuulivoimaloita ja saaria. Käännyin taaksepäin – tuet keskellä merta, auringonvalossa kimaltelevat aallot. Vaimo sanoi: „Kuvat on hulluja!“ ja kuvasi tauotta.
Kuvannut hänet takaa – lakki päässä, reppu selässä, vain tuijottaa ulos. Takana tuet, saaret, vihertävä meri. Talvellakin aurinko paistoi, näkyvyys loistava.
Mooseksen ihme ylhäältä
Reitin puolivälissä katsoin alas – meren keskellä tie! Tämä on kuuluisa „Mooseksen ihme“ – kahdesti päivässä laskuveden aikaan meri jakautuu ja paljastaa noin 1,8 km pitkän tien mantereelta Jebun saarelle.
Oikeaan aikaan tullessa voi ajaa autolla, nousuvedessä tie peittyy. Köysiradalta näkyy mutatasanko molemmin puolin ja hopeisena kimmeltävä meri – taianomaista. Ennen oli vain mutatie, nyt asfaltoitu. Korkealta nähtynä tie on juuri köysiradan suola.
Valtavat tuet ja 2,12 km:n tuntuma
Ohitimme tuen – uskomattoman korkea. Meren keskellä näin iso rakenne aaltoja vastaan. Takana lähtöasema, edessä Jebun saari lähestyy. Roikkua 2,12 km meren yllä on outo tunne.
Kuva hytin sisältä. Suuret ikkunat, mahtava näkyvyys. Oranssit istuimet, osittain lasilattia – meri näkyy jalkojen alla. Tavallinen hytti riittää, vaikka onkin kristallihyttejä täysin lasilattialla.
Saapuminen Jebun saarelle – ilmainen kiertobussi
Saavuimme saaren asemalle. Sama siisti, mainoksia ja kukkaseppeleitä – varmaankin äskettäin avattu. Meillä oli meno-paluu-liput, mutta ei tehnyt mieli lähteä heti.
Päätimme ottaa ilmaisen kiertobussin. Köysiradan lipulla bussi on ilmainen. Kiertää saaren pysäkit. Arkipäivänä paljon tyhjiä paikkoja.
Ilmaisen Seohaerang Busin reitti ja aikataulu
Sisäänkäynnillä iso kyltti kartalla. „Seohaerang BUS“ kiertää saarta. Ilmainen köysiradan käyttäjille. Arkipäivisin 30 min välein, viikonloppuisin eri tahti. Pysäkit – satama, leirintäalue, Mooseksen puisto, näköalapaikka ym.
Bussi tuli – pieni minibussi, noin 10–12 paikkaa. Arkipäivänä melkein tyhjä.
15 minuuttia näkymiä bussista Jebun saarella
Koko kierros kestää noin 15 minuuttia. Ikkunasta rantoja, mutatasankoa, upeita kalliomuodostelmia, satama jahteineen. Halusin kuvata, mutta bussi tärisi ja kuvat epätarkkoja.
Ajo ei ollut kovin mukava – pieni bussi, kuoppainen tie. Talvella ulos kävely kylmää, joten vain ikkunasta katselimme. Hyvällä säällä olisin jäänyt pois ja kävellyt.
Poistuessamme näimme väkijoukon – kuvasivat draamaa. Rannikkovartioston helikopterin edessä näyttelijöitä ja henkilökuntaa. Vaimo huudahti: „Tuolla kuvataan!“ Otin salaa kuvan. Kun sarja tulee, katsomme.
Paluu köysiradalla ja lemmikkisäännöt
Saarelta nousimme takaisin – sama prosessi. Meno-paluu-lipulla suoraan kyytiin, taas vain me kaksi. Näkymä yhtä kaunis, mutta tuttu, vähemmän sykähdyttävä. Silti ikkunasta katselimme ja pohdimme: „Kesällä uudelleen?“
Miten ottaa lemmikki köysiradalle
Poistuttaessa näin tiedotteen lemmikeistä. Seohaerang sallii lemmikit, mutta vain häkissä, ei saa päästää ulos. Täytyy täyttää ilmoitus. Häkkejä lainataan paikan päältä, sopivat pienille ja keskikokoisille koirille.
Lopuksi
Postaus venyi pitkäksi, mutta miten välittää matkakokemus kunnolla? Sanat eivät riitä. Kuvat eivät vangitse tuulen ääntä, köysiradan liikettä, sitä värinää meren yllä. Siksi harkitsen videon lisäämistä.
Vielä pohdin miten – omalla sivustolla monikielisillä tekstityksillä vai yksinkertaisesti YouTubessa? Tänä vuonna puolivälistä alkaen VOD-palvelu tulossa, elävämpiä videoita matkoilta. Seuratkaa – esittelemme lisää paikkoja kuten Seohaerang-köysirata!
Tämä postaus julkaistiin alun perin osoitteessa https://hi-jsb.blog.
